Uksakan tarina

” Eräänä kuulaana syysmaanantaina vein tuttuun tapaani perheemme pienimmät Luostolle päivähoitoon ja käänsin ajokkini keulan takaisin kohti Alakitistä. Päivän työlista porotilalla oli pitkä, mutta jostakin sielun syövereistä minulle kumpusi tunne, että vielä yhdelle aamukahville olisi tarve ja se olisi määrä nauttia Luoston ainoassa kahvilassa, Amalilossa, minne en viime vuosina montaa kertaa ollut kiireiltäni ehtinyt.

Kahvimotin äärellä sain silloiselta kahvilanpitäjältä kuulla, että hän oli juuri sanonut vuokrasopimuksensa irti ja kiinteistö oli vapautumassa ihan piakkoin. Silloin jokin minussa liikahti, ja vastaus siihen, miksi jokin sisäinen ääni oli kehottanut minua nauttimaan kolmannen kupin aamukahvia muualla kuin kotona porotilalla, tuntui yht´äkkiä itsestään selvältä. Intuitio, joka niin usein oli vienyt minua elämässä oikealle polulle, ja toisinaan harhaankin, viestitti lempeästi ja rohkaisevasti, että nyt jos koskaan olisi aika katsoa tulevaan ja tarttua tilaisuuteen.

Kotimatkalla annoin ajatusteni virrata. Hetken kuluttua, pienistä, välähdyksenomaisista tiedonsirpaleista oli luotu tulevalle yritykselle toiminta-ajatus ja liikeidea, ja uusi lounaskahvila oli saanut nimensä. Uksakka. Café Uksakka. Juuri sen niminen sen kuuluisi olla. Sellainen, jolla olisi tarina ja joka viestisi minun saamelaisjuurista.

Uksi on pohjois-saamea ja tarkoittaa ovea. Uksakka ei olisi ainoastaan maukasta kotiruokaa ja meheviä poroburgereita tarjoava lounasravintola, vaan se olisi myös ovi meidän porotilalle. Kotiimme, jossa neljäkymmentä meille niin rakasta, sarvipäistä rekiporoa odottaa pääsevänsä kyyditsemään vierailijoita lumisiin postikorttimaisemiin.

Saamelaisessa uskomusperinteessä Uksakka on yksi Máttaráhkkán eli kantaäidin kolmesta tyttärestä. Vanhoissa saamelaisrummuissakin kuvattu Máttaráhkká tyttärineen asuu maassa, kodan alla ja jokaisella jumalattarella on oma tärkeä tehtävänsä elämän synnyssä. Uksakan tehtäviin kuuluu vartioida vastasyntynyttä lasta kodan ovelta ja suojella häntä kolhuilta ja kaatumisilta. Uksakka on kuin perheemme vastasyntynyt kuopus. Iltatähti. Toivottu ja odotettu, vaikkakin syntyi vähän yllättäen.

Porotilan isäntä, Jani on vapautettu Uksakan hommista, mutta jatkaa porotilan kotaravintolassa pihvinkääntäjän virkaansa illallisten ja kokkikoulujen aikaan. Uksakassa minua auttelee tomera Kajaanin tyttö Riikka, jonka sydän on aina sykkinyt Kainuun lisäksi Lapin jylhille tuntureille. Riikka tutustui pororuokien saloihin viime talvena meillä porotilalle kokiksi tullessaan. Riikka on yhtä suulas kuin minä, ja meillä on mahtava kemia köökissä. Riikan lempiresepti porosta on kermainen porokeitto, joka tunnetaan myös Lapin äijän keittona. Oma bravuurini puolestaan on poron ulkofileepihvit lakritsisella punaviinikastikkeella. Minun pihviresepti kastikkeineen löytyy Pororeseptit-sivustolta täältä.